20/09/2026
19.09.26 32. Kaanaan Kahinat
Kuvat ja videot: Jouni Salo
Suomalaisen motorsport-kauden huipentuma eli Kaanaan Kahinat kurvailtiin jälleen perinteiseen tapaan. Kelikin oli perinteinen. Välillä paistoi aurinko ja välillä tuli vettä saavista. Tapahtuman suksee vaan jatkuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen keräten melkoisen määrän moottoripäitä sekä radalle, että katsomoon. Nähtävää riittää varikolla ja radalla, jossa käydään huimia kamppailuja.
Jotain uutta täytyy aina kehitellä ja tällä kertaa se oli Kawaan uusi 19” takapyörä aidolla Flat Track -kisarenkaalla. Tätä tarkoitusta varten hankin Kawaan orkkistakanavan Saksasta ja pinnasarjan Ruotsista. Rengas (ajamaton 11 vuotta vanha Mitas H-18) ja vannekehä (uusi 19x2.50 VMX) löytyivät Suomesta. Palikoiden kasaamisessa oli omat haasteensa, sillä pinnojen taivutukset ja pituudet vedettiin vähän hatusta ja vannekehän reikien porauskulmat olivat jotain mitä sattuivat olemaan.
Takapyörä osoittautui kuitenkin onnistuneeksi ja sanoisin, että Kawan ajettavuus oli parempi kuin koskaan. Vanha Mitas tarjosi hyvän pidon ja luiston kombinaation. Kawalla pystyi syöttämään kaarteen mukavassa luistossa ilman ylimääräistä ohjelmaa. Tuli vaikutelma, että ilmatilaltaan suurempi 130/80-19 rengas toimii myös paremmin osana jousitusta ja mukautuu radan epätasaisuuksiin paremmin kuin 18” renkaat. Rengaspaineena mulla takana 120 kPa (1,2 bar).
Haaveilin myös etupäähän kunnon kisarengasta, m***a en löytänyt ajoissa valmista 19x2.15 pyörää joten jäi kokeilematta mahtuuko edes Flat Track rengas Kawan keulaan. Tällä kertaa mentiinkin sitten perinteisellä crossirenkaalla edessä, mikä oli oikein toimiva valinta.
Kun tapahtuman säännöt ja eräkaaviot julkaistiin havaitsin, että finaalipaikan saavuttaminen tulee olemaan erittäin haastavaa tällä kertaa. Alkuerissä tuli vastaan Mustosen Topi kahdesti ja Koskisen Mikko kerran. Tällä kertaa finaaliin otettiin ainoastaan neljä eniten pisteitä kerännyt kuljettajaa, niin laskin, että eräpisteitä kolmesta erästä täytyisi todennäköisesti kerätä vähintään seitsemän finaaliin selvitäkseen. Eli kakkossijoja huonompia ei voi ajaa ja vähintään yksi erävoitto tulee myös saavuttaa.
Ekasta karsintaerästä tuli voitto (3 eräpistettä) varsin selkeästi, m***a sen jälkeen homma muuttui vaikeammaksi.
Tokassa erässä kohtasin Topin eikä mulla ollut oikein mitään mahdollisuutta häntä haastaa. 1200 cc JL-Bemari meni kyllä mallikkaasti Topin käsissä. (5 eräpistettä).
Kolmanteen erään tuli sitten vastaan sekä Topi, että Mikko vastaan. Viivalta Kawa ei lähtenyt mihinkään ja varikkosuorallakin tuntui, että vehje ei kulje lainkaan. En tiedä mistä tunne tuli. Oliko vikaa vai vaan niin tehokkaat pyörät vastustajilla, että oma tuntui korppusahalta. No periksi ei anneta ja täyttä vaan. Ekan kierroksen kakkospäädyssä vedin Patun Harrikasta ulkokautta ohi ja sitten Topin perään. Jotain murheita hänellä oli ja vauhti alkoi hiipumaan ja kaarteet valumaan ulos. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä tuuppasin sisältä ohi ja hetken olin iloissani kakkossijasta, joka olisi ehkä mahdollistanut pääsyn finaaliin. M***a. Kakkospäädyssä oli punaiset liput ylhäällä erään kuskin parkkeerattua keskelle kaarretta. Se siitä, näissä tilanteissa sijoitukset määritellään toisen kierroksen tilanteen mukaan jolloin Topi oli vielä minua edellä. (Lopullisena saldona 6 eräpistettä).
M***a olihan se taas hieno tapahtuma. Ajettavuudeltaan Kawa oli parempi kuin koskaan ja itsestäkin tuntui että ajo oli parasta mitä Kaanaassa on tullut esitettyä. Kaikin puolin oli mukava vetää. Tehon puute isoja nelareita vastaan alkaa kyllä näkymään. Erityisesti lähdöissä jään aika pahasti ja siksi otan lähdön yleensä mahdollisimman ulkoa. Sieltä pystyy yleensä vetämään täyttä ekan päädyn ja kiertämään hitaammat ulkokautta.
Takapyöräviritys oli siis erittäin onnistunut vaikka pinnojen kiristystarve oli ilmeinen jokaisen vedon jälkeen. Täytyy ehkä purkaa paketti ja pinnata uudestaan.
Kiitos kilpakumppaneille ja järjestäjille. Onnea Leak MC:lle 40 vuotisesta taipaleesta hyvän asian puolest
