Valekuski, Turku (2026)

24/04/2026

Muistatteko sen mainoksen, jossa lapsi menee ihailemaan uutta Porschea ja sanoo lähtiessään, että see you in about 20 years? Mainos on hyvä ja näin bensalenkkarin suunnasta liikuttavakin, ja kuvaa taitavasti merkin tuotteita hieromatta katsojan naamaa teknisillä yksityiskohdilla. 911 on erityinen ja haluttava auto.

Muistan, kun ajoin Cayenne Turbolla ensimmäisen kerran yli 15 vuotta sitten. Kyseessä on poskettoman nopea maastoauto, jolla olen lokittanut jatkotakuutarkastusta miellyttävässä yli 200 km/h nopeudessa. Pystyin puhumaan vierustoverille samaan aikaan normaalilla äänenvoimakkuudella. Cayenne ei ole 911, m***a se on jäänyt aina mieleeni hyvin tehtynä luokkansa huipputuotteena.

mahdollisti tällä viikolla uuden sähkö-Turbon koeajon. Tehot ovat joskus vain numeroita, m***a 1157 hv on siitä poikkeuksellinen arvo, että se on iso numero. En ole suuri paikaltaan kiihdyttelyn fani, m***a 2,5s 0-100 oli kokeiltava: se on niin raju rykäisy, että se tuntuu oikeastaan epämiellyttävältä. Sanoin apukuljettajalleni ennen kiihdytystä, että paina pää valmiiksi niskatukeen ettet satuta itseäsi. Takanani istunut Porschen myyntiedustaja kommentoi, että mitäpä jos pistäisit itse myös. Hyvä idea, pistin. Puhelinta ei olisi kuulemma tarvinut säätää lentotilaan.

Active Ride piti auton koko ajan suorassa ja takapyörätkin kääntyivät tarvittaessa. 3500 kg vetomassa mahdollistaa jopa keskivertomilleniaalin arvottomuuden tunteen hinaamisen mukaan myös vaikkapa lomareissuille.

Tuote on edelleen hieno; ohjaus on tarkka, eri ajoprofiilit muuttavat autoa aidosti mukavasta yllättävän hyväksi mutkatiepyssyksi ja HUD saa ymmärtämään, mitä lisätyn todellisuuden sovelluksilla voi saada aikaan.

Koeajokaverini otti pikkuauton mukaansa ja sai vaihtaa sen veloituksetta uuteen valitsemaansa Porscheen, ja hän valitsi GT3 RS:n. Chef's kiss. Kiitos, Turun Porsche Center. See you in about 20 years.

01/03/2026

Random 9! Sovitaan, että kyseessä on haaste: Yhdeksän mitä sattuu kuvaa, missä tahansa järjestyksessä. Kaikki saavat osallistua ja selittää mitä sattuu. Aloitan & haastan kaikki.

1. Meidän ihana rata-auto BMW E36 Compact. On vaikea keksiä parempaa tunnetta kuin oman rataennätyksen rikkomisen jälkeinen kotimatka loppukesän illassa. Täysin vaimentamaton koppi semislikseineen humisee ja rapisee, m***a Peltoreita ei tarvita kun pitää matkavauhdin maltillisena. Yksi osa iloa on auton pysyminen ehjänä kotimatkaa varten. Kaaritettu kuusipistevöinen kovien tilannenopeuksien henkilöauto on raskas arjessa m***a kilpa-autolarpissa välttämätön.

2. Jokin n aarre, jonka lupasin kuvata. Rakensin kuvausrigin.

3. Nämä kotimatkat kilpailevat 1. kohdan tunteen kanssa.

4. Jälleen n aarre. Kauppalistalla oli kahvi, Kinder-patukoita ja puolukkahilloa. Auto on MGF.

5. Vuoden 2021 jouluaaton vastaisena yönä vaihdoin Hondaan termostaatin. Työkalut hukkuivat lumeen.

6. New car day vuonna 2020.

7. Yksi täydellisimmistä 1500€ perheautoista, jonka olen omistanut. 2.0t, vakkarit, automaatti-ilmastoinnit ja nightpanelit! Tein tällä pitkiä reissuja. Tein tähän myös pitkiä remontteja.

8. Haastaja 1500€ hintaluokassa. Jazz on ehdoton kunkku "yllättävän hyvä"-kategoriassa always & 4ever. On myös hyvä joissain muissakin kategorioissa.

9. Ostin 9-3 OG:n melkein puhtaasta nostalgiasta. Hankintaa auttoi poikkeuksellisen hyvä kunto. Päivitytin ECU:n työntämään noin 200hv etanolia hyödyntäen. Laite oli hämmentävän pelottava, pippurinen ja hauska.

#924

28/02/2026

Tiedätkö ketään todella automerkkiuskovaista ihmistä? Hän ei pääse eroon tietyn valmistajan tuotteista eikä edes oikeastaan haluakaan. Fanitettava automerkki ei tietenkään ole mitenkään objektiivisesti täydellinen, koska mikään niistä ei ole, m***a hän se vain pysyy ikuisena kannattajana. Toiminnan takana täytyy olla jokin erikoinen ja erityinen kiintymys, jota on mahdotonta sanallistaa, ja mikä todennäköisempää, näin tunteva ei tajua edes tuntevansa.

Minäpä tajuan, ja yritän nyt hieman avata ajatuksiani. Ensinnäkin, 3-sarjalainen BMW on minulle täydellinen auto, tai ainakin vähän vanhemmat mallisarjat. Minulle malli edustaa mukavaa m***a tarpeeksi terävää ajokokemusta, lievää kapinallisuutta kunnollisen ulkokuoren alla ja juuri sopivan kokoista & melkein liiankin käytännöllistä ajoneuvoa. Kun BMW oivaltaa jotain oikein, on se justiinsa niin siistiä, että ei tarvitse matkustaa edes Kalajoelle ymmärtääkseen, miten hullua jokin vaikkapa Kian ostaminen olisi. Pidän myös yksinkertaisuudesta: Iso moottori edessä, kohtuullinen käsivaihteisto ja takapyöräveto - juuri niin kuin nasaretilainen isineen auton ihmiskunnalle tarkoittikin. Tai jotain, en viitannut koulussa, m***a sen voinee päätellä ajoneuvovalinnoistanikin.

Toiseksi: Ratin taakse istuessani tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Minulla ei ole monipuolista BMW-historiaa, m***a olen kokenut ikimuistoisia asioita sellaisessa istuen. Maalitolppia on myös jälleen siirretty, ja internetin mielestä E46 on viimeinen oikea "analog BMW", vaikka tässä on jumalauta ohjaustehostin, ABS-jarrut ja polttoainettakin suihkutetaan elektronisesti. Eipä väliä, autohan on hyvä, ja tällaiset hokemat tekevät hyvää hintakehitykselle, ainakin auton omistajan näkökulmasta. Kukaan ei myöskään hanki 27-vuotiasta BMW:ta sattumalta, m***a se on riittävän kesy tuote, jotta sellaisen hankkija voi uskotella niin itselleen ja muutamalle muullekin hölmölle. Just hyvä.

(Mikäli autot kiinnostavat, kannattaa ostaa sellaisia autoja, joista tulee hyvä mieli vaikka joutuisikin käyttämään muutamat lauantait ylläpitokorjauksiin. Olen toistaiseksi viettänyt enemmän aikaa tämän korjaamiseen kuin ajamiseen, m***a juuri nyt se ei edes haittaa.)

06/11/2025

Jokaisella on varmasti joku inspiroiva tuttu, kaveri tai vaikkapa naapuri, joka saa näyttämään kaiken jotenkin saavutettavalta, helpolta ja kivalta. Itse tunnen ainakin yhden tällaisen henkilön, ja hänen äärimmäisen hienoja ja tarkkasilmäisiä autovalintojaan tulee kyllä kadehdittua, m***a samaan aikaan saapuu kuitenkin sellainen olo, että tuotteet ovat juuri oikella omistajalla. Autojen ei tarvitse olla kalliita ollakseen kiinnostavia, m***a rahalla saa kyllä ihan älyttömän cooleja asioita. Tällainen tunnelma ja ihannointi tuli mieleen kun pääsin käymään ssa, jossa oli halli täynnä niin hienoja autoja, että meinasi tulla itku. Voi itku.

1. Kevyt, överi ja kaunis 4C.
2. Iso, överi ja kaunis Eldorado.
3. Kysyttäessä en muista 356:sta, m***a auton elävänä nähdessäni pidän siitä aina. Livenä aivan älyttömän houkutteleva auto: Lentävä lautanen, jonka muotoja pilaa korkeintaan sen lentäjä.
4. 308 takapenkeillä, kiitos kyllä. Voisin castata tämän jonkin poliisisarjan etsivän autoksi kun Silta tulee uudelleen muotiin.
5. XJ220 oli hieno Amigalla m***a tosi hieno livenä.
6. Tarttisin
7. Näyttely ei ole näyttely ilman kolmea Testarossaa...
8. ...tai neljää SLR:ää...
9. ...joista yksi on tietysti Sterling Moss (1/75kpl). Näin tällaisen viimeksi turkulaisella huoltoasemalla ehkä vuonna n. 2013.
10. Morganeilla on oma myyntipiste Remisen tiloissa. Näytillä oli myös 3-Wheeler. Ihailen.
11. 127 Midi Maxi by Moretti. Taustalla eurooppalainen pistokehybridi.
12. R129:sta minulla on kaksi lyhyen tarinan arvoista muistoa. Vain toisessa niistä auto syttyy palamaan. Kaunis auto.
13. Ronin-energiaa.
14. Alpinana

04/10/2025

Kannattaa yleensä olla historian oikealla puolella niin myöhemmin ei tule sellaista oloa, että jumalauta miten tyhmä sitä pitikään olla nuorempana, ja sitten sitä yrittää selittää menneisyyttä fiksumpien tuttujen tekemisten kautta paremmaksi. Puhun tällä kertaa tietenkin ajoneuvohistoriasta.

Voi olla vähän elitististä selittää, että kannattaa ajaa vain kiinnostavilla laitteilla tai käyttää pelkästään täysmekaanisia kameroita ja kelloja koska tylsät vaihtoehdot ovat huonompia. Kirjoitin tämän siis disclaimeriksi, koska todellakin aion olla pikkasen elitistinen tässäkin postauksessa.

Haluan avo-Mazdan omistajan tavoin kehua omia valintojani: MX-5 tekee jokaisesta päivästä paremman, samaan tapaan kuin ärsyttävät ihmiset tekevät päivistä huonompia. Minulla on ollut viime aikoina paljon huonoja päiviä, ja olen liikkunut autolla poikkeuksellisen paljon, m***a joka kerta parkkipaikalle kävellessäni ilahdun, että onneksi minun ei tarvitse kärsiä kuitenkaan tulevaa matkaa jossain helvetin Skodassa. Todellisuudessa tämä mielikuvitus-Skoda on varmasti tasapainoisempi ja omalla tavallaan rennompi logistiikkaratkaisu, m***a sellaisen ratissa ei tule samanlaista ymmärretyksi tulemisen tunnetta kuin 396 tuhatta kilometriä ajetussa Mazdassani. MX-5 tekee mitä pyydetään, riittävän nopeasti, riittävän edullisesti ja kohtalaisen vähällä ylläpidolla.

On pöljää puhua autolla ajamisesta terapiana, koska silloin tulee lähinnä paljastaneeksi, ettei tiedä terapiasta yhtään mitään. Mazdan ratissa kuitenkin monet palat osuvat kohdalleen ja auto muistuttaa, että hyvien puolikin on olemassa.

Mikäli mahdollista, kannattaa pysyä sillä puolella.

18/05/2025

Nokia 5110:n turkoosit värikuoret mustilla näppäimillä eivät olleet ehkä absoluuttisen kauniit m***a ne olivat vain jotenkin todella makeat. Näppäimistä kului kirjaimet kuukaudessa kun tekstailin 500 markan puhelinlaskun; En malttanut olla naputtelematta törkeän hienoa puhelintani. Hyviä aikoja. Kosketusnäyttöesineet eivät ole saaneet minussa aikaan samanlaisia tuntemuksia.

Kun uudesta sähköisestä Renault 5:sta tuli ensimmäiset kuvat, tiesin, että tämä on todella siisti juttu. Vanha 5 ja erityisesti sen Turbo-versiot sopivat päähäni kuin appelsiinikilju 90-luvulla: Mallit olivat tarpeeksi altavastaajia, yllättävän äkäisiä, loputtoman cooleja ja kuitenkin jotenkin tutkan alla. Renault on tehnyt paljon anteeksiantamatonta tylsää roskaa, m***a rohkeuden puutteesta heitä ei voi silti syyttää. Kun luultiin, että sekoilu oli vihdoin lopetettu, yritys työnsi V6:n keskelle Clioa. Nyt he ovat päättäneet tehdä uudesta sähkövitosesta jonkin ziljardiheppaisen hirviömallin, ei konseptina, vaan tuotantomallina. Fu**in' mad lads, en tiedä miten taipuu ranskaksi. Just hyvä.

Hypetin 5:n kuitenkin itselleni hieman yli: Se ei ole Dusterin innokkaasta taka-akselistansa huolimatta mikään 80-luvun artesaanikokemus mutkateillä ja esimerkiksi istumakorkeuden koen hieman ärsyttävänä. Auto näyttää kuitenkin siltä kuin pitää, se painaa alle 1500 kiloa ja näkyvyys kauniista hytistä on ilahduttavan hyvä. Jarrutuntuma on yllättävän luonnollinen ja mutkiin pystyy ajamaan laittoman tuntoisella liike-energialla.

Näiden hinnat alkavat 25 tuhannesta eurosta. Mikäli tilaisin, todennäköisesti pikalatailisin Vitosta 500 eurolla ensimmäisen kuukauden aikana. Niin ja ai niin! Tähänhän saa myös patonkitelineen alkuperäisvarusteena.

Kiitos

06/05/2025

Olen kirjoittanut tästä ennenkin, m***a kerron silti, että avasin tämän tilin pandemian aikaan säästääkseni läheisiäni loputtomilta autoaiheisilta jaaritteluiltani Internetissä ihmiset voivat valita käyttämänsä sisällön paremmin, joten oli inhimillisesti ajateltuna kohtuullisempaa siirtää osa jutuista tänne. Se oli valtavan hyvä päätös.

Pidän autoista, enkä ole jäänyt kiinni merkkeihin tai vuosikymmeniin, vaan ajattelen, että jokaisessa koslassa on jotain hyvää ja erityistä. Muutamassa vuodessa on käynyt niin, että tunnen aika paljon samanhenkisiä harrastajia ympäri Suomea.

Osittain näistä tutuista on muotoutunut nyt yhdistyksen perusta, jonka ensimmäinen varsinainen kokoontuminen tavattiin jatkoilla mm. mutkateiden parissa. Autokattaus oli kuin konsolipelistä tai maailman parhaimman autolehden kannesta: Taunus, A2, Accord, R-Volvo, MX-5, 2CV, Mustang, Evo, Giulietta, 166, Giulia, MR2, 306 GTI... Ei valtavan kalliita m***a silti erityisiä ja täydellisiä autoja.

Tämä oli myös huikea aloitus koko kesäkaudelle. Tätä lisää kiitos. Nähdään!

09/04/2025

Folke West sanoi joskus haastattelussa, että elämän tarkoitus on pienien onnellisten hetkien tavoittelu. Testaan aina välillä, olenko edelleen samaa mieltä, sillä aika m***a vuotta olen ollut, ja olen näemmä vieläkin. Tämä tuli mieleeni kun yhtenä iltana valmistin itselleni hyvää ruokaa, katsoin telkkarista ehkäpä jotakin Ben Collinsin autovideota ja tiesin, että pihallani on ainakin MX-5, Hilux ja Pulsar GTI-R, joilla voisin lähteä ajelulle milloin ikinä vain haluaisin. Ajatus huvitti, useammasta syystä, myös noloista. Yhtäkkiä halusin lähteä ajelulle.

Pihallani lainassa oleva Pulsar on reilusti yli 300-heppainen nelivetoinen Nissan Sunny, jota lapseni kertoi pelkäävänsä. Auto ei ole hirviömäinen, m***a jotain sellaista ylitehokkaan RC-auton tunnelmaa siinä on: Aika m***a asiaa pystyy paikkaamaan innokkaalla m***a houkuttelua vaativalla turbovoimalla. Ohjaustuntuma? Ssshhhss-tsihih pidäpä se koppero tiellä äläkä kitise joutavia. Ajomukavuus? Tsshhrrrrhhöö7krpm. Alustan osissa on kuitenkin sen verran uretaania, että neljällä pyörällä repiessään veto on niin vakaata, ettei nopeusmittarin pohjaamista edes aluksi huomaa. Kyseessä on erittäin japanilainen superhatch.

Onnellinen hetki tosin muodostuu ylipäätään jo siitä, että istuu tällaisessa autossa. Ei ole niin tyhjää sielua, etteikö naurettavan kokoinen pulkkaskuuppi konepellin päällä aiheuttaisi sille kylmiä väreitä. Moottoritiellä perässä sinnitelleen BMW:n kuljettaja näyttää peukkua. Epäironisesti, tunnistan sen nyökkäyksestä.

Taidanpa ajaa kotiin. Vaikka tekeekin mieli tonnikalaleipää ilman reunoja, keittimeen jäi vielä kanansiipiä ja Autoholistilta oli tullut uusi jakso. Päivä on hyvä ja onnea on tavoiteltu.

16/03/2025

Muistelopostaus! Jokainen kuva on selkeästi yli kymmenen vuotta vanha. Kuvat ovat osa auto- ja ruoka-aiheista blogiani: Pöljä idea m***a hyviä muistoja. Näin jälkikäteen tarkkailtuna silloinen ruokavalio myös huolestuttaa.

1. Odottelemassa 993 cabrion kanssa maailman vanhanaikaisimmalla katsastusasemalla Tampereella. Kysy joskus, niin kerron tarinan.
2. Ystävänpäivän tehodynamometrimittaukset Punto 75:n kanssa.
3. Iltahommina uudet jarruputket Caddyyn.
4. Kebabin jälkeisellä kahvilla C140 600:n kanssa. V12 liikautti polttoainemittaria jo lyhyellä kiihdytyksellä. Mahdotonta ajaa kuuntelematta Biggietä.
5. Menossa huoltamaan autoa.
6. Pari viikkoa tuolloin aivan uuden Beetlen ratissa. Pidän näistä jossain määrin edelleen.
7. 348:n jakohihnan vaihdon valmistelut Daimilla.
8. Vähän kuin jakaisi nollalla. Kahvi ei alkanut silti kiehua.
9. Energiavarantojen täydennys illan mittaisen loskaluisuttelun jälkeen. E21.
10. Tuutti-Honda. Vitsi omakeksimä.
11. Lounaalla. MIR-kebabravintolassa liha lämmitettiin mikrossa.
12. Punttisalin jälkeinen kahvi. E60 550i.
13. Aivan poskettoman älytön remmiahdettu avo-Transam. Takapään pito oli luokkaa nasta liitutaululla, eli täysin ennakoimatonta. Kerran huomasin takarenkaan sutivan taustapeilin savunäkymän perusteella.
14. B-Corsan termostaatin vaihto. Termostaatti on jakopään alla. Dr. Pepperiä meni.
15. Cayennen jarrujen ilmaus ammattilaisvälinein.
16. E21:n lattiamassojen rapsuttelua. Paras leffakarkki. Tilanne ei kuin elokuvasta.
17. Sivuputken asennus Peugeotiini. Taustalla 328 - ei tosin BMW. Euron juustot olivat vielä euron juustoja.
18. Pitsaa Martinkadulla 2.0i Kadettin konepellillä.
19. Vectra GT:n jarrut rata-Corsaan. Olin suosittu naama kerrostalon parkkipaikalla.

#993 #106 #348

23/02/2025

Koulukaverini paljasti 90-luvulla, ettei häntä kiinnosta mitkään nopeat autot vaan hän säästäisi rahansa "hybridiin". Luulin tuolloin, että tiedän autoista paljonkin, m***a en ollut kuullut käsitettä ikinä. Vuosia myöhemmin ymmärsin, mitä hybridillä tarkoitetaan, ja olin varovaisen innoissani - kunnes satuimme ystäväni kanssa Toyota-liikkeeseen ja näimme siellä maailman tylsimmän näköisen Toyotan. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että Toyotalla oli jo tuossa kohtaa pitkä historia äärimmäisen tylsistä henkilökohtaisen logistiikan sovelluksista, joten suunnittelutiimi oli varmastikin paiskinut töitä kolmessa vuorossa saavuttaakseen tämän viimeisimmän kodinkonetason tylsyyden. Jostain syystä päädyimme kuitenkin koeajamaan uunituoreen toisen sukupolven Priusin, melko tarkkaan samanlaisen kuin näissä kuvissa.

On kiinnostavaa, miten eri kulmista asioita katsoo samoilla silmämunilla reilun 20 vuoden jälkeen. Tuolloin olin pettynyt kun SciFi-mielikuvistani poiketen kolmen moottorin kokonaisuus sai aikaan lähinnä ääntä, mersumaisella jalkakäsijarrulla ei pystynyt tekemään käännöksiä ja (vakiona tuleva!) ajonvakautus napsahti päälle pienimmästäkin stuntista. Insinöörikouluaikoina opin arvostamaan Priusin tekniikkaa, m***a suhtauduin siihen silti yhtä epäilevästi kuin kolmirenkaiseen moottoripyörään.

Nykypäivänä vuoden 2009 Prius on aika hyvä hankinta: Sellaisen omistajaksi pääsee alle 5000 eurolla, se ei kuluta paljoa polttoainetta, tilaa on keskikokoiselle perheelle tarpeeksi ja varusteiden kirjo on Toyotaksi riittävällä tasolla. Itse lasken ehdottomaksi lisäarvoksi kokemuksen tietynlaisesta äärimmäisyydestä, joka näkyy korin muotoilussa katon keskikouruja myöten, ja vaikkapa nerokkaissa kulutusnäytöissä, jotka havainnollistavat voimalinjan toimintaa. Retroa. Koska auto ei ole muuten erityisen jännittävä ajaa, voi kulutuspeliä pelata vaikkapa muiden kiusaksi. Ajamista leimaa myöhemmistä Toyotan malleista tutuksi tullut vaivaton ja portaaton voimalinja, joka tarjoilee useimpiin tilanteisiin riittävän suorituskyvyn kunhan äänensäätöpolkimen ymmärtää painaa ihan pohjaan. Jos silmät rutistaa viiruiksi, jaetusta takalasista tulee mieleen toisen sukupolven Honda CRX.

Valekuski